Pitkin poikin mannerta

Chile on jaanyt kauas taakse hetkeksi ja maa on kerinnyt vaihtua Argentiinan kautta Uruguayksi. Busseissa on tullut vietettya kiitettavasti aikaa, mutta aina on paamaara ollut vaivan arvoinen. Buenos Airesissa vietetyn parin paivan jalkeen nappasimme lautan Montevideoon ja heti tietysti suuntasimme rantaa kohti. Lautta oli selkeasti argentiinojen ja uruguaylaisten ruotsinlaiva, taxfree aukesi heti kun koysi irtosi rannasta ja paivatangot alkoivat. Yhtaan humalaista en kylla nahnyt, mika nyt ei tietystikaan ole yllattavaa. Kaikki hinnat ilmoitettiin dollareissa, ja totesin rahavarojeni riittavan juuri ja juuri seitseman dollarin suklaalevyyn. Oi koyhan elamaa. Taalla on nimittain aika kallista, ei puhettakaan muutaman euron yopaikoista tai illallisista.
Joulu siis kuluu tassa rannan tiiviissa laheisyydessa, ajatuksena on hakea vahan piknik-tarpeita ja viettaa aatto valtameren aaltojen loisketta kuunnellessa.

Passiton mutta silti onnellinen

Noniin, niinhan siina sitten kavi. Ryosto kavi etta hupsis vaan. Mennytta ovat passit, huolella saastetyt eurot, videokamera, luottokortti, vakuutuskortit ja mita nyt vahan kaikkea tavaraa. Itseaan tietysti voi syyttaa paljosta, kun pakkaa kaiken arvokkaan yhteen reppuun ja sitten nukkuu bussissa vailla tuon taivaallista tietoa siita, mita repun ymparilla tapahtuu. No, kaikesta oppii. Harmi vain, etta usein sen pitaa tapahtua kantapaan kautta ennen kuin sita tajuaa, etteivat kaikki varoittelut ole turhasta.
Nyt muutaman paivan kestaneesta surkuttelusta on kuitenkin paasty yli, suureksi osaksi paahtavan auringon, kylman oluen ja limun ja muutaman kymmenen metrin paassa hostellista pauhaavan meren avulla. Elama on taas ihan kivaa.
Autiomaa oli kylla upea, sita ei edes ketkut kelmit paasseet pilaamaan. Kuulaaksot, geysirit, flamingot ja puolelta toiselle jatkuneet karun upeat maisemat vetivat suomi-tyton sanattomaksi. Kuvia laitan, jos vain sellaiselle koneelle paasen, mista se onnistuu.
Nyt viela muutama paiva rentoudutaan rannalla, nautitaan elamasta ja ihan vain ollaan. Sitten eikun Santiagoon uusia passeja hakemaan ja siita sitten Argentiinaan. Tuleepahan sekin maa nahdyksi. Mutta hei siella kotona, alkaa huolehtiko! Kaikki on hyvin. Suomalainen on sitkeaa lajia. Ja onpahan tullut puhuttua paljon espanjaa poliisisetien kanssa. Mukavia on kaikki olleet. Ei mitaan niin pahaa, ettei jotain hyvaakin.