Baby talk

Taisin leveillä vähän liikaa näillä mun espanjan taidoilla. Takapakkia tuli heti sillä sekunnilla, kun Cristóbal kolkutteli ovea. Se käytti heti alussa sellasta sanaa, jota en ymmärtänyt, ja mun hölmistyneen ilmeen perusteella se todennäköisesti päätteli mun älykkyysosamääräksi 50.

Tämän päätelmän tein ihan itse sen perusteella, että se alkoi puhua mulle ihan mielettömän hitaasti, kuin vauvalle. "Teee compreendeees?" ja pakotti minut aina toistamaan englanniksi sen, mitä se just sanoi espanjaksi. Mun esimerkiksi piti todistaa sille, että tajusin sanan rubia(blondi). Nolotti sekä itseni että sen puolesta. Ihan kivasti muutama tunti sen kanssa loppupeleissä kuitenkin vierähti.

Se näytti mulle missä on pysäkki, josta nousen colectívoon töihin mennessä, sekä pysäkki, jolla jään pois. Ei enää mitään muistikuvaa kummastakaan.

(Se on muuten Maija tossa kuvassa toi vaalea nainen, ei täällä muita länsimaisen näköisiä ole tullut vielä vastaan.)

Illalla alkoi sade, joka vain yltyi yötä kohden. Maija lohdutti minua kertomalla, että useimmiten sateet kestävät monta päivää putkeen. Aamuyöstä heräsinkin maailmanloppua enteilevään myrskyyn, mutta samalla tapahtui myös ihme: mulla oli lämmin. Okei, mulla oli villatakki yökkärin päällä ja sukat jalassa, mutta silti.

Lauantaina lähdettiin Maijan kanssa kiertelemään kaupunkia, ja välillä aurinkokin ihan oikeasti pilkahteli. Noin minuutin verran mulla oli myös kuuma. Käytiin mercadossa, siis paikallisessa kauppahallissa ja kierreltiin feriassa(-lla?), joka on vähän kuin valtava tori. Kuvat on sieltä.





Monen tunnin kiertelyn ja useassa sadekuurossa kastumisen jälkeen käytiin syömässä omalla ostarillamme. Kera täyden mahan käytiin vielä katsastamassa jättimarketin viini- ja viinavalikoima. Pelottavan halpaa. Edullisimmat viinit maksavat siinä kahden euron kieppeillä, ja uskallan arvata, että ne on jotain hieman muuta kun El Tiempo. Viinejä (vielä, asiaan on tultava muutos) vierastavana tarkistin tietysti muittenkin juominkien hinnat. Fresita, jota saa myös muun muassa mangon makuisena, kustansi reilu neljä euroa. Mums.

Nyt Maggin majassa alkaa tunnelma vähän tiivistyä, kohta pamahtaa ruutuun Chile vs. Argentiina-futismatsi. On ilmeisesti kovaa kamaa. En tiedä, onko se suuren ihmismäärän vai sisukkaan suomalaisluonteen ansiota, mutta talossa on edelleen lämmin. Se on kuulkaas ne pienet asiat, mitkä tekee ihmisen onnelliseksi.

Nyt taidan alkaa tankata uutta espanjan sanakirjaani. Tänään olen jo opetellut, miten sanotaan haarukka, lusikka ja veitsi. Tulin siihen tulokseen, että ne kannattaa osata, jos mielii syödä muuten kuin käsin.