Empanadas, cazuelas, anticuchos.. Me gustan!

Mun maha. Munmaha, munmaha, munmaha. Se on aika laajenneessa tilassa kaiken tämän lähipäivien syömisten jälkeen. Perjantaina menyyssä oli lihaa(kiloittain), launtaina menyyssä oli lihaa(kiloittain) ja sunnuntaina menyyssä oli lihaa(en enää pystynyt syömään kiloittain). Maggi on täällä kokkailut meille ahkerana ja muutenkin ottanut meidät gringuitat ihan varalapsikseen.

Merivoimat marssivat Valdiviassa ja lauloivat kovaa.

Perjantaina kävimme syöminkien jälkeen itsenäisyyspäivähulinoissa. Kaupungin ulkopuolelle oli pykätty vähän meripäivätunnelmaa muistuttava alue, jossa oli kojuja, kalja(tai siis chicha)telttoja ja elävää musiikkia. Koska kaikki se lihansyönti oli jättänyt minut selkeästi nälkäiseksi, ostin vielä kasan leivoksia ja kinuskilla täytetyn churron. Kuvatodisteet hävitetty.

Siina sunnuntai-iltana. Vai mursu kalasaaliiden toivossa Valdiviassa? Päättäkää itse.

Lauantaina lähdimme retkelle Valdiviaan, joka on parin tunnin ajomatkan päässä rannikolla. Matkassa oli suomineitojen lisäksi Maggi, Maggin tytär Cristi ja Cristin brassikaveri Patricia. Valdiviassa pyörimme hetken kaupungilla, ihmettelimme merileijonia ja mursuja(tunsin hengenheimolaisuutta) ja sitten menimme, niin, syömään.

Muutama muukin oli saapunut paikalle herkkupalojen toivossa.

Mahat täytettiin Valdivian läheisessä Nieblan kylässä, jossa itsenäisyyttä juhlittiin isossa ulkoilmarakennuksessa cuecan ja chileläisen ruoan voimin. Itse söin casuelan, joka koostuu kanankoivesta(tai vaihtoehtoisesti lihaköntistä), isosta perunasta, etäisesti lanttua muistuttavasta vihannesklöntistä, riisistä ja paljosta korianterista. Tämä kaikki lilluu liemessä, joka on siis tarkoitus ensin lusikoida pois, ja sitten haarukalla ja veitsellä käydä kiinteän ruoan kimppuun. Kuulostaa epäilyttävältä, mutta on todella mums.

Katukuvaa Valdiviasta.

Napa raikuen suuntasimme vielä Nieblan linnoitukseen, josta käsin Chileä on aikoinaan suojeltu hyökkäyksiltä. Tyynen meren rannikolla kävi sen verran kova viima, että ihan varmasti tärisin kaikki ne empanadat ja cazuelat pois siinä kylmyydessä.

Cazuela ja kolme empanadaa täytti mahan kummasti.

Ja samalla tämä naama tuijotti anelevin silmin selän takana. Eihän siinä nyt voinut kuin heltyä.

Sunnuntaina Maggi grillaili meille anticuchoja, jotka nyt kotoisasti on ihan vartaita. Niitä Maggi latoi lautaselle kaikkien lisukkeiden kera ja minähän söin. Päivällä paistoi myös aurinko ja reteästi kävelin myöhemmin kaupungilla takki auki. Huomenna on muuten virallisesti kevään ensimmäinen päivä! Sitä odotellessa taidanpa tästä lähteä vähän syömään. Mulla on nälkä.

Miellyttävä meri-ilmasto kuluttaa ihan varmasti kasoittain kaloreita.

Isla Tortuga.