maanantai 7. syyskuuta 2009

Estoy cansada, muy cansada

Huh. Huh. Huh. Että voi yksi päivä imeä mehut ihmisestä. Eka työpäivä siis takana, kauhulla odotan noin viittäkymmentä seuraavaa.

Kävelin töihin hiki päässä, lopulta vain vartin myöhässä. Tää latinoamerikkalainen aikakäsityshän on mulla tunnetusti sisäänrakennettuna. Heti kun pääsin perille, minut törkättiin keskelle aamupalaveria hymyilemään hölmön näköisenä. Palaverissa el directór sanoi pobrito-Josélle, että minusta tulee Joseliton työkaveri. José näytti, jos mahdollista, vielä hölmistyneemmältä kuin minä. Ei siis ollut kaverille todellakaan etukäteen kerrottu, että tämmönen kielitaidoton suomi-neito on kaverin riesana seuraavat viikot.

Palaverin jälkeen paikalle pamahti onneksi tulevaa itsenäisyyspäivää juhlistaen koululaisten tanssiryhmä, ja cuecon ajan sain vähän hengähtää. Kun kerkesin pistää pepun penkkiin, pelmahti paikalle mapuchejen(alkuperäisväestö) mielenosoitus. Huh.

Kameraa mulla ei tietty ollut mukana, mutta tanssiryhmä tulee kuulemma joka(?!) aamu tällä viikolla, niin kai niitä kerkiää kuvata. No, Joséllahan ei tietty ollut mulle mitään tekemistä, kun ei ollut osannut mitenkään varautua. Roikuin sitten seuraavat 10 ja puoli tuntia sen mukana, välillä José tuskastui, välillä minä.

Luojan kiitos José puhui englantia. Kaverin castellano on sen verran nopeaa, että minä ainakin putosin kärryiltä aina parin ekan sanan jälkeen. Aamulla sujui hieman paremmin, mutta illalla alkoi jo keskittymiskyky herpaantua. Tämän huomasi myös José, joka saattaessaan minua kahdeksan jälkeen colectívolle huudahti, että "sinä et ymmärrä enää mitään!". Si, lo se, Joselito. Lupasin, että tilanne paranee, kun mun kielitaito kuin ihmeenkaupalla paranee. José ainakin halusi uskoa tämän. Itsekin toivon tilanteeseen parannusta, sillä tuntui, että kaikki vitsaili minusta, ja aina kun joku sanoi jotain, José vastasi, että "no entiende nada".

José myös sanoi, että tykkää minusta, koska näytän ihan lapselle ja että mun ei sovi punastella, jos meinaan olla journalisti(minut tuntevat varmasti tietää mun läheisesti punajuurta vaikuttavan rinnakkaispersoonan. Se tulee useimmiten esille silloin, kun en tajua mitään ja sitten nolostun. Näin kävi kuitenkin vain kerran tänään).

Oikeasti se oli kyllä oikein mukava mies. Tarjosi mulle ruokaa ja halusi ottaa kuvan minusta annoksen kanssa, koska ei uskonut, että jaksan syödä kaikkea. Enkä jaksanutkaan. Kaikki miehet oli oikeastaan (yllättäen) tosi mukavia. Naiset ei edes esitelly itseään.

Huomenna mun tehtävänä on (jos oikein ymmärsin) lukea uutiset netti-tv:tä varten, sillä ihan oikeasti José oli vaikuttunut siitä, kuinka hyvin luin espanjaa huolimatta surkeista puhe- ja ymmärtämistaidoistani. Kehui minua jopa el directórille. Jes, osaan jotain! Ja jos tulos on ihan kauhea, niin ei, en todellakaan linkitä sitä tänne.

5 kommenttia:

  1. :D Kyllä se siitä punajuuri! <3

    VastaaPoista
  2. Vitsi olet rohkea! Kyllä se espanja alkaa siitä vielä sujua kun sitä on vaan pakko käyttää. <3

    VastaaPoista
  3. Voi että mä oon ylpee susta!! :D Oon kattonu sen sun linkin varmaan 10 kertaa :) hyvähyvähyvä!!!! :D

    VastaaPoista