torstai 3. syyskuuta 2009

Businessluokassa matka katkeaa

Oyoyoy, qué viaje horrible! Takana on siis noin 26 miellyttävää matkustustuntia, joista noin 22 koneessa ja muut sitten jotain muuta. Siis että voi yhden matkan aikana sattua. Ei ehkä kuulosta tapahtumat paljolta, mutta sillä hetkellä tuntu sitäkin isommalta.
Kun itkuisena pääsin Pariisin koneeseen, olin jotenkin niin disorientoitunut yksin matkustamiseen, että kaikki oli ihan levällään. Siis yleensähän Jani huolehtii kaikista tavaroista, kun mulla on kiire posottaa menemään pää kolmantena jalkana. Unohdin siis ekaan koneeseen espanjan kielioppikirjan, joka oli tärkeä siksi, että
a)mun piti opiskella sitä matkalla
b)siinä oli kaikki yhteystiedot, joita tarvitsin Chileen saapuessani.



Santiagon koneeseen mennessä turvamies ei millään suostunut uskomaan, että matkustan yksin. "Olette varmaan yhdessä?" (osoittaa miestä mun edessä)"Ei." "No entäs hänen kanssaan?" (osoittaa miestä mun takana)"Ei, ku miä oon IHAN YKSIN!"

Sain kuitenkin paikan hätäuloskäytävän viereltä ja mietin, että nyt hommat sujuu. Yht'äkkiä jossain Atlantin yllä herään siihen, että mun takana istuvaa tätiä temmotaan miesvoimin lattialle, ja täti on ihan veltto ja tajuton. Koneessa oleva lääkäri kysyy aviomeheltä, että onko tädillä diabetes, kun sillä on näitä lääkkeittäkin, ja mies ei osaa päättää että no onko vai ei. Tehdään sitten hätälasku Dakariin, jossa vietetään auvoiset kolme tuntia. Minut tosin siirretään siksi aikaa business-luokkaan, koska tädille tehdään sairaalavuode siihen mun istuimen taakse. Paremman väen luokassa vieressä istuva pariskunta loi minuun vihaisia katseita, joiden sanoma oli "tänne ei köyhät kuulu".
En muuten lopulta tiedä, jäikö se chileläistäti sinne Dakariin(toivottavasti ei), vai mikä oli sen kohtalo.

Yksi stuertti selvästi koki jotain isällisiä tunteita minua kohtaan, heräsin kun se peitteli minua ja laski mun penkkiä makuuasentoon. Vähän pelästyin ensin.



Santiagossa olin niin kypsä istumiseen, että marssin suoraan LAN:in tiskille ja tilasin lennon Temucoon. Ja kaikki asiat hoidin muuten espanjaksi, yllättäen se tulee jostain tuolta takaraivosta kun pakotetaan.

Temucon koneessa mulla oli jo niin ällö ja haiseva olo, että mietin vaan suihkua. Ilmeisesti lentokenttävirkailija oli yhtynyt mun ajatuksiin, sillä istuin koneessa tyhjällä rivillä, kun kaikki muut oli täynnä. Vikassa tietysti siis.

Perillä minua odotti onneksi Lillian, mun yhteyshenkilö, joka osoittautui supermukavaksi tädiksi(vielä). Huomenna lähden sen historianopettaja-poika Cristóbalin kanssa kiertämään kaupunkia. Tässä mun kämpän(huoneen?kolon?) lähellä on onneksi kaikkea, iso marketti, rafloja, pankki, sali, yms. Mut toisaalta Lillian sekä vuokranantajatäti-Maggi pelotteli minut niin hyvin, etten taida uskaltaa enää tänään lähtä näin iltaa vasten ulos. Tai siis ne sano, että pidä kamoistas kiinni. Sehän nyt on tietty selvää, mut silti taidan odottaa Cristóbalia neitsytkierrokselle.

Mun viereisessä huoneessa asuu kuulemma suomalainen Maija, saa nähdä josko tänään jo tavattais. Töihin menen vasta maanantaina. Sen verran selkisi, että teen jotain "projektia". Hmm.

Mutta kaikki siis hyvin, sain käytyä suihkussa ja vedin puhtaat alkkarit jalkaan ni tuli heti vähän ihmismäisempi olo. Sisällä on ihan saakelin kylmä, ulkona on ehkä kymmenisen astetta, niin sisällä on silloin saman verran.

Ohessa muutama kuva mun tulevien kuukausien kotikadusta ja huoneesta.


5 kommenttia:

  1. Ihanaa että olet turvallisesti perillä! Meillä on jo nyt ikävä... Eelis kyselee jatkuvasti koska voi soittaa.

    <3
    -L

    VastaaPoista
  2. Terkkuja ja haleja <3 Fanitan sun blogia, että päivityksiä USEIN xD

    VastaaPoista
  3. pprkele, miksi tossa on mun koko nimi.. Yritin vaihtaa sitä noin 100 kertaa. Oon käsi!

    VastaaPoista
  4. Suihku <3 ON kyllä ollut ihan riittävästi kommellusta yhdelle (tai kolmelle) matkalle. Ootan jännityksellä mikä toi sun "työprojekti" on... :D Keep on writing!

    VastaaPoista
  5. Moi Hanu! Ihanaa että oot perillä ja hengissä! :) Sulla on kyllä sana hallussa, ammatti-ihminen ilmiselvästi ;) Hyvältä kommellusreissulta kuulosti toi sun lentomatka mutta loppu hyvin kaikki hyvin :) Minä takasin Suomessa...vielä ois menny kolmas viikkokin ihan heittämällä Turkissa :) Suukkoja ja haleja!! <3 :)

    VastaaPoista